Kutisevan ihoni pikku apurit

Mainitsin Kemikaalicoctail-blogiin kirjoittamassa kommentissani tietäväni yhtä sun toista kutisevan päänahan ongelmista ja hoidosta.

Kerrotaanpan nyt aluksi ensin vähän historiaa omista iho-ongelmista. Päänahkani alkoi kutista ja hilseillä teini-iässä. Aluksi hoidin ongelmaa tavallisena hilseongelmana, mutta pian selvisi, ettei ihan siitä voinut olla kyse. Päänahka oli punainen, kutisi, hilseili ja välillä iho tuntui olevan suorastaan tulessa. Kylpyhuone täyttyi hilseshampoopulloista, joita ostettiin kampaamoista ja apteekeista. Lisäksi toki oli erilaisia päänahkaan levitettäviä kosteuttavia, kutinaa helpottavia nesteitä ja ties mitä.

Niin lääkärit kuin kampaajatkin ehdottivat lopulta, että kärsisin psoriasiksesta, mutta nuorena ja hölmönä naisena en aluksi suostunut diagnoosia uskomaan. Jouduin pari vuotta sulattelemaan ajatusta, että minulla olisi krooninen sairaus, josta kärsisin lopun elämääni. Lopulta kuitenkin suostuin tautini hyväksymään, jolloin saatoin myös kunnolla paneutua hoitamaan ihoani kuntoon.

Aluksi käytin pitkään kutinan ja hilseilyn poistoon apteekista saatavaa hilseshampoota. Tuotteen nimeä en valitettavasti enää muista. Jouduin lopettamaan tämän ihanan tuotteen käytön, kun shampoon koostumusta yllättäen muutettiin ja tulin selvästi yliherkäksi tuotteelle. Uutta itselleni sopivaa shampoota etsiessä mieleen tuli, että ehkä minun pitäisi yrittää hoitaa sairauttani muullakin kuin shampoolla, varsinkin kun uutta hiusten pesuun sopivaa ainetta ei meinannut löytyä mistään. Tuolloin päänahkani meni niin huonoon kuntoon, että avuksi tarvittiin lääkärin määräämä kortisonineste.

Olin kokeillut jo useita apteekista ja kampaamoista ostettavia herkälle iholle tarkoitettua shampoota, kun satuin kaverin saunaillassa tarttumaan aivan tavalliseen Head&Shoulders-pulloon. Yllättäen kaikki kutina, punotus ja kihelmöinti katosi. Olin siis löytänyt viimein shampoon, jolla sain ihon kuntoon, mutta koska halusin varmistua, etten olisi enää yhden ainoan shampoon varassa, päätin etsiä itselleni keinon, jolla iho pysyisi muutenkin kunnossa.

Päätin perehtyä kunnolla psorin hoitoon, mutta pian sain todeta, ettei päänahan psoriasiksen hoitoon ole yhtä kaikille sopivaa hoitoa, vaan oikeastaan jokainen taudista kärsivä joutuu itse etsimään itselleen sopivimman hoitokeinon. Jotkut tuntuvat käyttävän melko pitkiäkin aikoja erilaisia lääkeliuoksia, mutta mielestäni ne eivät ratkaise koko ongelmaa, vaan suostun käyttämään niitä vain äärimmäisessä hädässä, viimeisenä oljenkortena.

Melko nopeasti huomasin, että kunhan olen saanut ihon hyvään kuntoon, pystyn ylläpitämään sitä monilla eri tuotteilla, kunhan vain noudatan tiettyä "hoitorutiinia", joka ikävä kyllä vaatii kohdallani melko tiukkaa kuria. Pienikin lipsuminen rutiineista aiheuttaa heti ihon kutinaa, ihottumaa ja hilseilyä. Lisäksi joudun kuitenkin olemaan tarkka siitä, mitä aineita ihonhoidossa käytän. Niin mukavaa kuin olisi käytää luonnonkosmetiikkaa, joudun varsin usein toteamaan, ettei tuotteet sovi minulle. Päänahan hoidossa käytän kuitenkin usein suolaa (kyllä, ihan tavallista ruokasuolaa!) ja hunajaa. Suolaa käytän hilseen "kuorimiseen" ja hunajaa ihottuman rauhoittamiseen. Tosin aivan kaikkeen kutinaan ei hunajakaan tepsi, vaan välillä joudun turvautumaan hydrokortisoniin.

Kutinan ehkäisyssä itselläni tärkeää on hiusten peseminen riittävän usein. Minulle hyvä pesuväli on n. kolmen päivän välein, jos vain olen jaksanut föönätä hiukseni tuuheiksi ja "irti" päänahasta. Jos en fööniä käytä, hiukset vaativat pesua hiukan nopeammin. Hiusten pesuun käytän joko Marseille-saippuaa, Lactasyd-pesunestettä tai Humektan-perusvoidetta. Perusvoiteella pesu voi kuulostaa oudolta, mutta hiukset todellakin tulee sen kanssa puhtaaksi ja päänahka pysyy rauhallisena. Tosin perusvoiteella ei voi pestä kovin likaisia hiuksia.

Tuo Humektan on lisäksi lääkärin mukaan hyvää taliköhnästä kärsiville ihmisille, koska voiteessa on jokin ainesosa, joka hillitsee taliköhnän aihuttajaa. Taliköhnäkin on siis sairaus, joka aiheuttaa ihottumaa, kutinaa ja hilseilyä, enkä muuten ole enää ihan varma, onko minulla taliköhnä vai psoriasis, mutta eipä sillä juuri väliä ole, kun hoito olisi hyvin pitkälti sama. Itse käytän Humektania myös hoitoaineena ja joskus jopa hiusvahan korvikkeena! Kampaajat ihmettelevät, miten hiukseni voi olla aina niin hyvässä kunnossa, mutta veikkaan, että juuri tuo rasvan käyttö pitää hiukset hyvinä ;). Ja ei, hiukseni eivät näytä koskaan kuitenkaan erityisen rasvaisilta. En myöskään värjää hiuksiani, mutta onneksi geenit sentään takaavat sen, että hiukset ovat ihan mukavan väriset ilman väriaineitakin.

Jos nyt kärsit päänahan kutinasta, hilseilystä ja ihottumasta, niin suosittelen vain erilaisia hoitokokeiluja, vaikka se vaatiikin välillä hermoja. Itse kuitenkin kokeilisin ensiksi tuotteita, jotka sisältävät mahdollisimman vähän esim. väriaineita ja hajusteita. Ihan tavalliset miedot pesunesteet ja esim. tuo marseille-saippua ovat todella hyviä ja kannustan kyllä kokeilemaan tuota perusvoiteella pesemistä, vaikka se kuulostaa oudolta ja tuntuu aluksi myös hiukan hankalalta. Kannattaa yrittää miettiä myös, pesetkö hiuksiasi turhan usein tai vaikuttaako esim. saunominen jotenkin päänahkaasi.

Lisäksi kannattaa miettiä, voisiko jokin muu käyttämäsi kosmetiikka aiheuttaa ärsytystä. Itselläni ehkä kaikkien aikojen pahin päänahan kutiaminen aiheutui lopulta uudesta käsirasvastani, jonka jälkeen opin, että jos siedän yhtä voidetta, käytän sitä kaikkialle, enkä löträä useiden eri tuotteiden kanssa. Minulla ei siis ole yö-, päivä-, käsi- ja jalkavoidetta, vaan käytän vain apteekin perusvoiteita koko kropalle.

Siinä, missä muilla ihmisillä tuntuu olevan kylpyhuoneet täynnä purkkeja ja purnukoita, itseltäni löytyy vain iso pala marseille-saippuaa, se äärimmäinen hätävara-Head&Shoulders-pullo, Lactasyd-pullo ja muutama tuubi erilaisia apteekin perusvoiteita. Noilla perusvoiteilla sitten pesen myös ihon, kasvot, poistan meikit ja myös sähköisyyden ohuista sukkahousuista :)

Lopuksi voisin vielä todeta, että myös ruoka voi vaikuttaa iho-ongelmiisi. Itselläni esim. kalan syöminen takaa sen, että pystyn lipsumaan ihoni hoitorutiinista, mutta esim. ananasten syöminen taas tuntuu pahentavan päänahan ongelmia. Kannattaa siis miettiä, mitä oikein syö ja millä kaikella ihoaan oikeastaan "hoitaa".

Toivottavasti tästä pitkästä sepustuksesta on jollekulle vielä iloa ja hyötyä! :)